Kerimäellä: kirkkoa ja herkkua

Kerran, pari kesässä ajelemme Kerimäelle. Sinne on mökiltä suurin piirtein sama matka kuin Savonlinnaan ja Punkaharjulle. Retket sisältävät aina kaksi kohdetta: lounaskahvila Katriannan ja Kerimäen kirkon. Yleensä tässä järjestyksessä.

Näin valokuvauksellista maisemaa löytyi matkalla mökiltä Kerimäelle.

Vuonna 2010 riehunut Asta-myrsky katkaisi mökiltä sähköt moneksi päiväksi. Olin siellä yksin kahden lapsen kanssa, kun puoliso oli remontoimassa kaupunkikotia kahden muun lapsen kanssa. Auto oli puolisolla. Autolla en olisi päässytkään mihinkään, sillä isoja puita oli kaatunut teille. Satoi kaatamalla. Parin päivän jälkeen olin kurkkuani myöten täynnä ruuan laittamista avotulella ulkona sateessa. Soitin äidille (kun kännykätkin taas toimivat – pelottavaa oli se, ettei niillä heti myrskyn jälkeen päässyt mihinkään) ja pyysin autoa lainaksi. Äiti lähti tulemaan, kun isoimmat rungot oli ehditty korjata. Suuntasin kurssin umpimähkään kohti Kerimäkeä.

Lapset halusivat kiivetä tapuliin ja olivat siitä innoissaan. Portaat olivat melko jyrkät, mutta se oli osa hauskuutta. Nykyisin ei tapuliin enää pääse muuta kuin alakerran kahvio-myymälään, mutta sinne kurkistamme ja tietenkin isoon kirkkoon. Takana on hieman tyylittömän näköinen uusi lisäosa, jota kutsutaan talvikirkoksi. Koska maailman suurimmassa puukirkossa ei ole lämmitystä, tehdään toimitukset talvisin lämpimässä talvikirkossa. Minäkin muistan lapsena olleeni siellä hautajaisissa. Tosin jouluaamuna seurakunta kokoontuu kylmään, mutta lämmintunnelmaiseen, satojen kynttilöiden valaisemaan isoon kirkkoon.

Tapuli.

Kirkon läkkipeltiset
lampetit.
Huom. marmoroidut
 puupylväät -
kuin Pietarinkirkossa!



Isossa kirkossa pitää olla jykevä lukko.

Miksi Kerimäen kirkosta sitten tehtiin niin iso? Arkkitehti Anders Fredrik Granstedt suunnitteli ensin kirkon, mihin olisi mahtunut 1500 henkeä. Kerimäki oli aikansa mahtipitäjiä ja pitäjäläiset pitivät moista miniatyyrikirkkoa arvolleen sopimattomia. Pitäjän väkiluku oli tuolloin yli 12 000 ja haluttiin kirkko, johon mahtuisi puolet asukkaista kerralla. Granstedt laati uudet piirustukset aikaisempia suurentaen ja uusi kirkko valmistui vuonna 1847. Kirkkoon todellakin mahtuu 5000 henkeä. Kun kirkko ja kellotapuli maalattiin ulkopuolelta viimeksi vuonna 2009, maalia kului 4000 litraa. Kustannukset olivat noin 750 000 euroa, jonka seurakunta kattoi osin muun muassa metsän myynnillä.

Kirkossa on usein konsertteja, tänä syksynä siellä vietetään muun muassa metallimessu (la 30.9 klo 16). Aiemmilta vuosilta mieleen on jäänyt vaivaisukkonäyttely kesältä 2013.

Katriannasta saa paikallista, tuoretta kalaa.
Naudanposkea ei monesta paikasta saakaan.
Takana vanhoja kuvia kirkosta.

Kodikas tunnelma on ruuan ja sijainnin
lisäksi Katriannan valtti.

Silloin myrskynjälkeisellä Kerimäki-visiitillä tapuliinkiipeilijöille tuli tietenkin nälkä. Menimme kaikkein lähimpään kuppilaan kirkosta ja osuimme varmasti korkeamman johdatuksesta lounaskahvila Katriannaan. Lounasaika oli mennyt, mutta söimme huippuhyviä (karjalan)piirakoita ja leivonnaisia. Päätin, että tänne tullaan vielä uudestaan. Ruoka on ollut aina erinomaisia, palvelu mutkatonta ja hyvää. Tykkäämme paikan konstailemattomasta menosta, missä ruoka on pääasia. Ainekset ovat tuoreita ja kaikki on itsetehtyä. Yrittäjäpariskunta on mukava ja heillä on usein aikaa jutustella asiakkaiden kanssa. Viime kesänä meille käytiin näyttämässä myös uutta juhlatilaa, vanhaa apteekkia, joka sijaitsee hieman kauempana. Juhlatilat ja majoitustilat näyttivät oikein viihtyisiltä, vaikka juhlia ei sitten vielä pidettykään. ”Vallan mainio kokki” Jarno Andersin on muistaakseni Tertin kartanon entinen kokki. Paikka on varsinainen helmi!

Kerimäellä on paljon muutakin, muun muassa kirkasvetinen Puruvesi ja kuvauksellinen kirkkoranta venevajoineen. Puruveden muikku on muuten kala, joka on saanut EU:n nimisuojan! Tylsä juttu on se, että Savonlinnan kaupunki on päättänyt lopettaa Romu-Heikin talossa sijaitsevan Järvikalastusmuseon säästösyistä. Museo oli oiva kesäkohde, hieno kokonaisuus järvikalastuksen historiasta ja sen asiantunteva opas Matti Lähesmaa jo nähtävyys itsekin. Historiasta kiinnostuneille jää Kotiseutumuseo, missä muun muassa morsiusaitta kapioineen, Herttuan sotahistoriallinen näyttely ja Hytermän luonnonsuojelu- ja museosaaret.

Tänään Kerimäellä törmättiin miehen tuttaviin, jotka olivat illalla menossa Olavinlinnaan oopperaan. He kävivät katsastamassa myös samalla myös maailman suurimman puukirkon. Suosittelimme heille Katriannaa, toivottavasti ehtivät saada kahvit ennen sulkemisaikaa!