Kerran, pari kesässä ajelemme Kerimäelle. Sinne on mökiltä suurin piirtein sama matka kuin Savonlinnaan ja Punkaharjulle. Retket sisältävät aina kaksi kohdetta: lounaskahvila Katriannan ja Kerimäen kirkon. Yleensä tässä järjestyksessä. Näin valokuvauksellista maisemaa löytyi matkalla mökiltä Kerimäelle. Vuonna 2010 riehunut Asta-myrsky katkaisi mökiltä sähköt moneksi päiväksi. Olin siellä yksin kahden lapsen kanssa, kun puoliso oli remontoimassa kaupunkikotia kahden muun lapsen kanssa. Auto oli puolisolla. Autolla en olisi päässytkään mihinkään, sillä isoja puita oli kaatunut teille. Satoi kaatamalla. Parin päivän jälkeen olin kurkkuani myöten täynnä ruuan laittamista avotulella ulkona sateessa. Soitin äidille (kun kännykätkin taas toimivat – pelottavaa oli se, ettei niillä heti myrskyn jälkeen päässyt mihinkään) ja pyysin autoa lainaksi. Äiti lähti tulemaan, kun isoimmat rungot oli ehditty korjata. Suuntasin kurssin umpimähkään kohti Kerimäkeä. Lapset halusivat kiivetä
Eilisen, sukulaisten kanssa vietetyn city-päivän jälkeen on tänään törötetty mökillä ja nautittu tälle kesälle harvinaisesta lämmöstä. Maalattiin ikkunoita (ehkä sata vuotta vanhoja) ja huussin ovenkarmeja (viime kesänä rakennettu). Samalla vihreällä molemmat. Minä sudin huussilla ja puoliso talolla. Ikkunat ovat olleet viimeksi valkeat. Ilmeisesti väri on ollut aina sama. Ikkunoiden maalaamista varten rakennettiin itse tukevat telineet. Kun väriä valittiin, katseltiin aikakauden värityksiä (talo rakennettu ehkä 1910-1920-luvulla). Harmaa, vaaleansininen tai kartanonkeltainen valkoisilla nurkkalaudoilla ja ikkunanpokilla tuntui vähän tylsältä – suurin osa suomalaisista puutaloista, vanhoista ja uusista, on maalattu nykyään tuolla yhdistelmällä. Helppo, raikas ja suomalaiseen ympäristöön sopiva se on, mutta haettiin jotakin muuta, lämmintä aikakauden tunnelmaa. Punamullasta pidämme, mutta sillä on maalattu piharakennus ja sauna, joten ajateltiin, että päärakennus voisi erottu